Lokakuun lopulla Helsingissä vieraili sisar M. Katarzyna Antolak Schönstattin Maria-sisarten instituutista (ISSM). Tässä haastattelussa hän kertoo kutsumuksestaan. Haastattelun innoittajana on toiminut Jesús Garcían kirja ¿Qué hace una chica como tú en un sitio como ésto? (suom. Mitä sinunlaisesi tyttö tekee tällaisessa paikassa?), jossa kirjoittaja esittää vastaavia kysymyksiä eri yhteisöjen sisarille.

– Mitä sinunlaisesi tyttö tekee tällaisessa paikassa?

Täällä Helsingissäkö? Tulin tänne muutamaksi päiväksi tutustuakseni ihmisiin, jotka vastaanottavat kotonaan ja perheessään Kolmesti ihmeellisen Jumalanäidin vaeltavan pyhäkön. Tämä on ensimmäinen suunniteltu vierailuni Suomessa. Yleensä asun Schönstattin Maria-sisarten Puolan provinssin päätalossa ?widerissä Varsovan lähellä noin 50 muun sisaren kanssa.

– Miten tiesi johti sinne?

Olin vielä talouslukiossa, kun nykyisen yhteisöni sisar tuli opettamaan meille uskontoa. Hän puhui siitä, kuinka jokainen ihminen kaipaa olla onnellinen ja kuinka elämää virtaa kuin joki eikä palaa enää paikkaan, jonka ohi on virrannut. Siksi on tärkeää löytää oma kutsumuksensa ja toteuttaa sitä, koska muuten ei voi tulla syvästi onnelliseksi. Minä kaipasin kovasti onnellisuutta. Sisar kutsui meidät retrettiin ?wideriin ja siellä minulle tuli vahva tunne, että tahdon ryhtyä Maria-sisareksi. Vanhempani eivät vastustelleet päätöstäni liittyä sisariin. Isä sanoi minulle, että jos varmasti olen siellä onnellinen, voin lähteä jo samana päivänä. Samana vuonna ylioppilaskokeen ja lukiosta valmistumisen jälkeen liityin instituuttiin.

Päätöstäni liittyä instituuttiin en ole katunut koskaan; se oli elämäni paras valinta.

– Miten Schönstattin spiritualiteetti näkyy elämässäsi?

Perustajamme tahtoi meidän olevan sisäisesti vapaita ja vahvoja ihmisiä ja että rakastaen kulkisimme sitä tietä, jolle Jumala meitä kutsuu. Sen lisäksi spiritualiteetissamme tärkeää on pyrkiä pyhyyteen arkisessa elämässä ja antaa itsensä Marian käyttöön hänen työvälineekseen. Minulle itselleni hyvin tärkeää ja näkökulmia avaavaa oli tulla tietoiseksi siitä, että Maria tosiaan valitsee minut ja tahtoo minun hänen esikuvansa mukaan vievän Jeesuksen toisten luo. Minä olen työväline hänen äidinkäsissään. Hän tahtoo toimia ja toimii minun kauttani. Usko tähän totuuteen todella kantaa minua. Mikään ei tunnu liian vaikealta tai raskaalta, kun siellä, missä minun mahdollisuuteni loppuvat, huomaan hyvän Jumalan aina löytävän ulospääsyn. Minulle on tärkeää elää Marian, ensimmäisen uskovan lailla Jumalalle siellä, mihin minut lähetetään, oli kyseessä apostolinen työ tai jokapäiväinen kotityö.

– Mitä sisaret Maria-sisarten instituutissa pääasiassa tekevät?

Meidän päätehtävämme on työ tyttöjen, äitien ja perheiden kanssa. Autamme heitä elämään kristillisten arvojen hengessä, olemaan naisia, löytämään naisen ja äidin kutsumuksen ja arvon suuruus. Järjestämme heille tapaamisia, retrettejä ja keskittymispäiviä enimmäkseen Schönstatt-keskuksissa.

Me teemme myös työtä erilaisissa ammateissa: uskonnonopettajina, sairaanhoitajina, sakristaaneina ja sihteereinä erilaisissa kirkollisissa laitoksissa yms.

Sen lisäksi meillä ?widerissä samoin kuin eräissä muissakin maailman Schönstatt-keskuksissa on kontemplatiivisia sisaria, jotka omistautuvat eukaristisen Kristuksen palvontaan pyhäkössä.

Meidän instituuttimme on saanut alkunsa Saksassa ja sen perustaja on Jumalan palvelija isä Joseph Kentenich. Meitä on kaikilla maailman mantereilla, 29 maassa.

– Millaisia ovat sinun päiväsi?

Olen vastuussa vaeltavan Jumalanäidin apostolaatista, joka kehittyy Puolassa hyvin voimakkaasti. Yhteistyössä isä Romuald Kszukin kanssa, joka on apostolaatin toinen vastuuhenkilö, järjestän ja vedän apostolaatin alueellisia ja valtakunnallisia kokoontumispäiviä ja koordinaattorien koulutuksia sekä vierailen rukouspiirien luona. Kun pelkästään Puolassa on yli 700 piiriä, voi helposti ymmärtää, että lähes joka viikonloppu olen jossain seurakunnassa tapaamassa muutamaa rukouspiiriä. Sen lisäksi toimitan ja lähetän neljännesvuosittain lehtistä, jossa kirjoitan piirien elämästä ja toiminnasta kertovia tietoja, todistuksia ja artikkeleja.

– Millaisia tehtäviä ja kokemuksia sinulla on ollut aikaisemmin?

Hyvin monenlaisia ja rikkaita. Novisiaatin jälkeen toimin uskonnonopettajana seurakunnassa ja valmistin lapsia ensikommuunioon. Minun suuri toiveeni oli tulla kontemplatiiviseksi sisareksi, ja kun meille perustettiin kontemplatiivisten sisarten yhteisö vuonna 1983, ilmoittauduin ja pääsin siihen. Olin yksi ensimmäisistä adoraatiosisarista. Vielä kommunismin aikana vuonna 1990 instituuttimme avasi toimipisteen Valko-Venäjän Hrodnaan. Ylisisaremme pyysi meitä adoraatiosisaria rukoilemaan sen puolesta, että löytyisi halukkaita sisaria työhön Valko-Venäjällä. Ilmoittauduin itse mukaan ja lähdin. Vuoden kuluttua palasin adoraatiosisareksi, mutta sydämeni jäi itään. Seuraavana vuonna minulle uskottiin tehtävä kasvattaa tyttöjä, joiden kanssa tein töitä seuraavat kuusi vuotta. Se oli hyvin kaunista ja luovaa aikaa. Muutamat tytöistä liittyivät meidän instituuttiimme ja ovat tänään mainioita Maria-sisaria.  Yksi heistä, sisar Marianna, on tällä hetkellä työssä Venäjällä. Vuonna 1997 avautui mahdollisuus perustaa toimipiste Pietariin ja silloin johtajani ehdottivat minulle työtä siellä. He tiesivät kaipuuni työhön idässä, koska muistin mainita siitä joka tilanteessa. Iloiten otin tarjouksen vastaan ja tein siellä seitsemän vuotta työtä perheiden ja tyttöjen kanssa. Tyttöjen ryhmästä löytyi Zoja, joka nyt on Maria-sisar ja toimii Valko-Venäjällä. Vuonna 2003 palasin Puolaan, ja silloin etsittiin juuri halukasta sisarta ottamaan vastuu vaeltavan Jumalanäidin apostolaatista. Suostuin ehdotukseen, varsinkin kun olin jo ollut aloittamassa tuota apostolaattia Venäjällä. Tässä tehtävässä olen tänäkin päivänä. Tästä näkyy, kuinka se monimuotoisuus ja vapaus, jonka isä Kentenich tahtoi meille taata, antaa mahdollisuuden hyvin monenlaisiin tehtäviin ja elämänmuotoihin sekä niiden muuttamiseen tarpeen mukaan.

– Mikä on parasta elämässäsi?

Kuten jo aikaisemmin sanoin, en hetkeäkään ole katunut enkä kadu päätöstäni lähteä seuraamaan Jeesusta sitä tietä, jonka isä Kentenich osoittaa Marian tien kulkemisena. Tälläkin tiellä toki on vaikeuksia, eikä se ole tasainen ja leveä. On erilaisia vaikeuksia, mutta ne kuuluvat elämään. Jumalan ja toisen ihmisen palvelemisen sekä uskon tuoma ilo on suurempi kuin kaikki vaikeudet. Se, mikä elämässäni on parasta, ovat ne jatkuvat yllätykset, joita Jumala valmistaa tielleni. En koskaan olisi ajatellut, että matkustaisin Helsinkiin, Tikkurilaan, Pietariin tai Moskovaan, että vaeltaisin niin paljon Marian kanssa ja tutustuisin niin moniin hienoihin ihmisiin, rakastaviin ja Jumalaan ihastuneisiin perheisiin, jotka toimivat apostolisesti kirkossa ja omassa ympäristössään. Minulle kauneinta on Jumalan kohtaaminen näiden ihmisten sydämissä.

– Mitä haluaisit sanoa elämänsä tietä etsiville nuorille naisille?

Älkää pelätkö lähteä seuraamaan Jeesusta! Hyvällä Jumalalla on teistä jokaiselle hieno suunnitelma, paljon kauniimpi kuin osaamme kuvitellakaan. Rohkeasti ja luottaen Marian lailla ja Marian kanssa tekin voitte sanoa ”kyllä” tuolle Jumalan suunnitelmalle. Jumala ja ihmiset tarvitsevat teitä kipeästi.

Haastatteli Juho Kyntäjä