Edessämme on aika, jota kutsumme Kolmipäiväiseksi pääsisäisjuhlaksi. Kristuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemuksen kolmipäiväinen pääsisäisjuhla alkaa kiirastorstain iltamessusta, saavuttaa keskipisteensä pääsiäisyönä ja päättyy pääsiäissunnuntain vesperiin.

Meille uskoville nämä päivät ovat kuin yksi ainoa päivä niin, että me olemme koko ajan yhdessä jatkuvassa liturgiassa. On kyse yhdestä suuresta liturgiasta. Meillä on vain tauko mennä kotiin syömään ja nukkumaan. On tärkeä huomata, että kyse on yhdestä isosta liturgiasta. Kiirastorstaina illalla me aloitamme messun ristinmerkillä, sen jälkeen kaikkina kolmena päivänä ei ole siunausta liturgian lopussa. Siunaaminen ja loppumenot tulevat vasta Pyhän yön Pääsiäisvigilian lopussa. Meidän on hyvä myös ymmärtää, että liturgia ei tapahdu vain kirkossa, vaan samalla myös meidän jokapäiväisessä elämässämme. Kun lähdemme kotiin, liturgia saattelee meitä myös kotiin. Katolisen kirkon katekismuksesta luemme: ”Liturgiassaan kirkko viettää tätä Kristuksen salaisuutta, jotta uskovat eläisivät siitä ja todistaisivat siitä maailmalle” (KKK 1068).
Meidän täytyy myös muistaa, kuinka tärkeä asia liturgia on: ”Jokainen liturginen toimitus Kristuksen papillisena tekona sekä hänen ruumiinsa, Kirkon, työnä on erityisen pyhä teko, jota tehokkuudessa ei voi verrata mihinkään muuhun Kirkon toimintaan, ei laadultaan eikä arvo-asteeltaan”(SC 7).
Tämä tarkoittaa, että Jumala Jeesuksen kautta ja Pyhän Hengen yhteydessä haluaa koskettaa meitä. Näkyvien merkkien kautta Jumala antaa meille armoa, jota emme näe, mutta jota me voimme välittää toisille ihmisille.
On tärkeä ymmärtää, miksi me tulemme kirkkoon. Meidän sydämemme täytyy avautua ja olla valmis elävän Jumalan kohtaamiseen.