Bodom – järven pohjoispuolella Espoossa, osoitteessa Myllyjärventie 3, sijaitsee siis Jumalanäidin karmeliittaluostari. Tällä hetkellä luostarissa on neljä sisarta, he kaikki olivat olleet karmeliittoja useita vuosia, ennen kuin he tulivat Espooseen. He kaikki tunsivat Herran kutsun tulla ja elää heidän karmeliittakutsumustaan Suomessa ja Helsingin hiippakunnassa, rukoillakseen Kirkon puolesta täällä, sekä kaikkien suomalaisten puolesta. Luostari perustettiin 1988 ja jokainen sisarista tuli eri aikaan liittyäkseen luostariyhteisöön.

Osalla heistä luostarikutsumus syntyi jo nuorena tyttönä, osalla myöhemmin koulujen käynnin jälkeen ja jollakin jo työelämässä ollessa.
Eräs sisar kertoi rukoilleensa ja kohdanneensa Neitsyt Marian kodissaan lapsena, ja tiesi lähtevänsä aikuisena luostariin. Tärkeä oli myös kuva Jeesuksen Pyhästä Sydämestä, jonka mukaan sisar on saanut uuden nimensä, ja kun aika oli kypsä 18 – 19 vuotiaasta alkaen, lukion jälkeen toteutuikin karmeliitoissa.
Toinen koki kutsumuksen myös nuoresta lähtien, ja hänellä oli sellainen tunne kiitollisuudesta, mikä tuli kaikista suurista Jumalan siunauksista ja halusi antaa elämänsä Jumalan palvelukseen. Hän ajatteli ryhtyä lähetystyöntekijäksi ulkomaille, ehkä Rakkauden lähetys sisarena tai Maryknoll -järjestön sisarena, mutta myöhemmin hän luki pyhän Jeesus-lapsen Teresan elämästä ja oli siitä hyvin vaikuttunut, sekä tunsi olevansa kutsuttu ”rukouksen lähetiksi” luostarin seinien sisällä.
Yksi sisarista taas oli oopperayhdistyksen laulajatar, ja ajatteli että hän pysyy maallikkona ja samalla vihittynä Jumalalle, kunnes lopulta hän halusi jättää uransa ja maallisen elämän ja elää kokonaan rukouksessa Jeesukselle omistautuneena ja Jumala kutsui hänet karmeliittaluostariin.
Eräs sisar oli mukana Marian – legioonassa maallikkona ja vietti useita vuosia tehden työtä liike-elämässä, mutta tämän hän koki itsensä tyhjäksi ja tunteen, että jotain todella tärkeää puuttui hänen elämästään. Hän vaikuttui Kunnioitetun (tätä sanaa käsittääkseni käytetään) Edel Quinnin elämästä ja halusi tulla maallikkolähetiksi. Mutta sitten hänet johdettiin Karmeliin antamaan elämänsä Jeesukselle ja rukoilemaan maailman tarpeiden puolesta luostarissa.
Kellään heistä tie ei ollut täysin suora luostariin, vastustusta tuli eri puolilta, joskus ystäviltä, perheen jäseniltä sekä jopa papeilta ja nunnilta. He väittivät luostaria keski-aikaiseksi tai että nyt on maallikoiden aikakausi, eikä luostarikutsumusten. Monet ihmiset päivittelivät sisarten kutsumuksia, mutta Jumala antoi heille sisäisen voiman kestää nämä masentamiset.
Toki kaikilla heillä oli myös läheisiä ihmisiä jotka rohkaisivat heitä ja kannustivat heitä tiellä eteenpäin. Monilla äiti oli rohkaissut ja antanut avustavia kirjoja luettavaksi, samoin oli ollut kannustusta siskoilta ja papeilta. Kahden sisaren oma äiti oli nuoruudessaan lyhyen ajan harkinnut sääntökuntaelämää
Tärkein tienviitta heillä on kuitenkin ollut rukous. Kun sisaret kertovat elämästään karmeliittoina, he ovat iloisia, nauravat paljon ja kertovat kaskuja luostarielämästä ja ajasta ennen sitä. Ilo on tärkeä voimavara heille, ja kun heidän elämänsä on rukouksen täyttämä, varsinkin nyt luostarissa. Niin se ei ole masentunutta, eikä voimatonta, Jumala on heidän kanssaan ja auttaa heitä eteenpäin lakkaamatta. Sisaret ovat ymmärtäneet, että päivittäin luostarissa vietettävä pyhä Eukaristia, on se lähde, mistä he saavat kaiken voiman, mitä kutsumuksessaan tarvitsevat. Jeesuksen läsnäolo ja varsinkin Karmel-vuoren Neitsyt Marian apu, eli Jumalanäidin esirukous, voima ja lohdutus ovat heidän kanssaan aina, kun he rukoilevat ja tekevät työtä.
Sisaret tekevät paljon työtä yksinään, mutta eivät yksinäisyydessä, juuri siksi että Isä ja Poika ja Pyhä Henki, Jeesuksen äiti Pyhä Maria ja pyhä Joosef, sekä Pyhät Avilan Teresa, Ristin Johannes, Jeesus-lapsen Teresa, kaikki karmeliittapyhimykset, kaikki enkelit ja kaikki pyhät ovat heidän kanssaan lakkaamatta. Siksi luostarissa vaadittava ja tarvittava yksinään työn tekeminen, ei ole yksinäisyyttä, vaan yhdessäoloa Jumalan ja koko taivaan joukon kanssa. Karmeliitta säännössä sanotaan seuraavaa: Teidän täytyy omistautua johonkin työhön niin, että paholainen näkee, että te olette toimessa; teidän joutilaisuutenne ei saa antaa hänelle mahdollisuutta tunkeutua sielunne puolustuksen läpi. Käsin tehtävät työt, käännökset, toimittamiset ja muunlaiset työt tehdään rauhallisesti, rukouksen hengessä, ykseydessä Kristuksen kanssa. Tämä on suuri siunaus jokapäiväiselle elämälle ja alun perin se tulee ohjeesta, ”Ora et labora”. Mikä on peräisin pyhältä Benedictukselta (480-550 jKr.), hän on länsimaisen luostarin isä. Toinen yhtä tärkeä osa karmeliittasääntöä on tämä: Hengen miekka, Jumalan sana (vrt. Ef. 6:17), täytyy olla runsaasti (vrt. Kol. 3:16) suussanne ja sydämessänne. (vrt. Room 10:8) Liittäkää Jumalan sana kaikkeen siihen, mitä teette. (vrt. Kol. 3:17, 1 Kor. 10:31)
Kutsumuksesta voi olla varma silloin, kun siihen liittyy sisäinen ilo ja syvä sisäinen rauha. Niin kuin jokaisen elämänvaelluksessa voi olla vaikeita hetkiä, koetuksia, jne., mutta silti elämä itsessään ei näyttäydy sisarille raskaana, koska he ovat kutsuttuja. Toki tulee luostarissakin hetkiä jolloin tekisi mieli rentoutua hyvän elokuvan parissa, tai syödä grillikanaa, kun ruokalistalla on kasvisruokaa. Tai kun uskollisuus rukoukselle ja päivittäisen ohjelman noudattaminen vaikuttavat vähän vaativilta tai väsyttäviltä, kun itse tekisi mieli tehdä jotain muuta. Ja lisäksi omien haavojen kanssa on selvittävä. Mutta sisaret vakuuttavat vuosikymmenien kokemuksensa perusteella, että Jumala auttaa kaikessa tässä ja Jumalanäiti on aina heidän vierellään. Siksi karmeliittaperheessä voi olla todella onnellinen, kun on kutsumus nunnaksi. Juuri tämä on keskeisin asia, kun on nunnan kutsumus, nainen ei oikein ole kotonaan missään, mitä tekee maailmassa ja taas luostarissa hän on aivan varma siitä, että on tullut kotiin ja että on oikealla paikalla. Kaikille jotka voivat tuntea kutusumusta sääntökunta elämään sisaret sanoisivat: On parasta varsinkin ottaa Autuas Neitsyt Maria äidiksi, esikuvaksi ja kumppaniksi hengelliselle matkalle elämän läpi. Mariassa ruumiillistuu kaikki mihin nainen on kutsuttu, kaikissa kutsumuksissa. Olkaa todellisia Marian tyttäriä, niin hän johtaa teidät Jeesuksen Kristuksen luo, joka on tie, totuus ja elämä.