Perinteinen pyhiinvaellus Hattulaan järjestettiin taas lauantaina 13.9.2014. Ennen lähtöä oli kello 9.30 Pyhän Henrikin katedraalissa messu, jonka vietti isä Matthew Azzopardi. Isä Matthew lähti myös matkalle mukaan, bussissa oli väkeä Henrikin ja Marian seurakunnista. Paikalle Hattulaan odotettiin myös katolilaisia siltä seudulta, sekä Turusta ja Tampereelta, sekä joitain paikallisia ortodokseja.
Bussissa Kaarina Koho, maallikkodominikaani, kertoi meille Pyhä Ristin ylentämisen historiasta, sekä Hattulan pyhiinvaelluksen historiasta. Keisari Konstantinuksen äiti Helena löysi 320-luvulla Golgatan kummulla olleen pakanatemppelin rauniot. Kun raunioiden luona suoritettiin kaivauksia, löytyi kolme ristiä. Jotta saataisiin tietää, oliko jokin niistä oikea Pyhä Risti, tehtiin koe. Erään sairaana olleen naisen päällä kannettiin löytyneitä ristejä. Kun keskimmäinen Risti oli naisen yläpuolella, sairas parani ja siitä tiedettiin että nyt löytynyt risti oli juuri se mihin Herramme Jeesus Kristus ristiinnaulittiin.
Protestanttinen propaganda aina meidän päiviimme asti on väittänyt, että Pyhän Ristin reliikeistä tulisi kokonainen metsä. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa, katolilaisten tekemien kriittisten arvioiden mukaan Pyhän Ristin reliikeistä muodostuu osapuilleen Pyhän Ristin poikkipuun verran puuta. Sillä reliikit ovat oikeastaan pieniä tikkuja, joista ei kaikista millään saada ”metsää”, vaikka niin virheellisesti edelleen väitetään.
Perillä Hattulassa Pyhän Ristin kirkolla huokaistiin hetki, ennen Pyhän Ristin ylentämisen liturgiaa. Toimituksessa, jonka vietti isä Matthew Azzopardi, Pyhää Ristiä ylistettiin, laulettiin ja ytimessä oli Pyhän Ristin reliikin kunnioittaminen. Jokainen sai halutessaan vuorollaan käydä suutelemassa Pyhän Ristin reliikin sisältänyttä kaunista pientä rasiaa, missä reliikki oli näkyvissä. Reliikki oli kiinnitettynä ristiin, minkä ristin oli aikanaan tehnyt Hattulan, meidän aikamme pyhiinvaelluksen synnyttänyt dominikaani-isä, Martti Voutilainen.
Tämän jälkeen seurasi ulkona kulkue, joka kulki kirkon ympäri. Jokainen sai vuorollaan kantaa kahta mukana ollutta isoa ristiä sen yhdestä kulmasta. Ristien perässä ortodoksinen veljemme kantoi juhlan ikonia, Pyhän Ristin ylentämisen ikonia. Kantamisen aikana luettiin läpi ruusukon kunniakkaat salaisuudet, esilukijana toimi Kaarina Koho. Sen jälkeen olivat loppumenot sisällä kirkossa ja aivan lopuksi laulettiin hymni Pyhälle Neitsyt Marialle.
Sitten seurasivat lähtökahvit, jotka meille tarjosi, kuten koko juhlan tilat, Hattulan evankelis-luterilainen seurakunta, mistä heille iso kiitos. Toreniuksen liikenne kuljetti jälleen kerran meidät pääkaupunkiseudun katolilaiset turvallisesti takaisin kotiin.
SL ja ML
